Eilen käpäsimme Naantalin Asuntomessuilla. Ko. messut eivät enää ole moneen vuoteen kiinnostaneet, mutta tällä kertaa nämä vanhat käävät sai liikkeelle - ympäristö. Upea Naantalin merellinen seutu.
Parkkipaikalta oli hyvät liikenneyhteydet itse messualueelle.
Väkeä maanantaipäivänä oli niin, että me emme malttaneet jonottaa kuin ihan muutamaan taloon.
Talot olivat tämän ajan trendiä, kanaloita ja varastomaisia. Räystäättömiä taloja, jotka olivat pääasiassa mustia. Miltähän ne näyttävät muutaman vuoden jälkeen, kun sade ja aurinko on tehnyt tehtävänsä?
Vaikka kuinka olisi uusi ja säänkestävä musta maali, on se erittäin huono vaihtoehto juuri auringon valon suhteen.
Muutenkin talot näyttivät siltä, että ei ihan aina ole ollut mielessä kestävä kehitys.
Puuta oli käytetty paljon, niin talojen ulkopinnoilla kuin sisätiloissa.
Talot olivat toinen toisensa kaltainen. Myös sisustuksellisesti. Huonekalut tuntuivat jotenkin leluilta.
Jännä oli huomata, miten pieniä tontit olivat. Niinpä koko talo oli usein juuri tuon tontin kokoinen, isoine terrasseineen, jossa oli poreallas, grilli ja jopa nuotiopaikka. Yhtään ei tarvinnut jalallaan astua maan kamaralle. Ja mustat keittiöt. Jotenkin tulee mieleen, että asuuko mustissa kodeissa onnellisia ihmisiä? Toivottavasti.
Puutarhaa ei näissä taloissa ollut. Sinne kun niin olisi sopinut metsäpuutarha.
Mutta summa summarum - kiva kokemus oli nähdä, miten tässä ajassa rakennetaan. Asunnot oli selvästi suunnattu nuorille aikuisille. Vanhoille ja vaativille oli niukasti vaihtoehtoja. Eikä näistä mielipiteistä kenenkään kannata vetää hernettä nenään. Tämä on vain yhden vanhemman rouvan kokemuksia ja näkemyksiä.
Olen sen verran vanhan liiton mummeli, että kaipaan tilaa ympärilleni ja kunnolliset puitteet elää arkea. Tarkoittaa siis sitä, että on esim. kunnollinen keittiö.
Matkailu avartaa
Tilapuodin Emäntä
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti